maanantai 29. helmikuuta 2016

Murdering Monday Marathon 1/4 - Ajatuksia kansitaiteesta ja masennuksesta

Kun biisi julkaistaan, pitää miettiä sille kansikuvaakin.

 ' Murdering Lights' kertoo apaattisesta masennuksesta ja toiveesta päästä jonain päivänä ulos mielensä vankilasta. 
 ' Murdering Lights ' on keksimäni termi kevään raa'alle valolle joka tuntuu masentuneesta tai ahdistuneesta usein pahalta. Jos mieli on maassa eikä sitä saa millään ylös, on kevät " ihanan aurinkonsa " kanssa kuin vaatimus pystyä johonkin mihin ei vain pysty. Ihmisten keväthehkutus muistuttaa asiasta. Kun on lyhyt kesä, sen on väkisin oltava iloinen. Keväällä se " kohta on kesä, jee! " - painostus alkaa ja samalla tulee kuitenkin loskaa vielä naamalle. Nyt kun en masennuksesta kärsi, oon itsekin fiiliksissä keväästä ja tulevasta kesästä ( vaikka mun lemppareita onkin syksy ja syystalvi ) ja tiedän, ettei hehkuttajat tarkoita pahalla. Joillekin pimeä talvi on rankka, ja kevät avaa vankilan ovet. Tämä biisi on kuitenkin niille, joille kirkkaat valot on liikaa. Niille joita edelleen masentaa, vaikka aurinko taas paistaa.

Kevät on suosittu ajankohta itsemurhalle. Itsemurha on englanniksi ' suicide ' eikä ' murder '. Vaikka masennus tappaa sisältäpäin, haluan silti nähdä asian niin, että masennus on sairaus joka pahimmillaan murhaa ihmisen. Kukaan terve ihminen ei halua tappaa itseään. Tämä ei tarkoita, että hyväksyisin itsemurhalla uhkailun. 

Jonain päivänä on mahdollista parantua, vaikka se tuntuisi miten mahdottomalta tahansa. Tai ainakin on mahdollista voida pitkään tosi hyvin, ja masennuskaudet ovat kerta kerralta lyhyempiä ja miedompia. Mun oma kevätmasennuksen ehkäisysuunnitelma on tämä biisin julkaisu. Se saa luvan pelastaa mut tällä kertaa. Toivottavasti siitä on apua joillekin muillekin. 

Tämä kansikuva tuo mielestäni hienolla tavalla esiin sen, mitä haluankin ilmaista. Graafikko Elina Nuolivaara otti kuvauksiin mukaansa rikkinäisen peilin tokana kuvauspäivänä. En oikein tiennyt, mistä siinä on kyse. 

Mun oma idea oli alunperin inhottavasti paistavassa auringossa kärvistely ilman paitaa lumihangessa. Alastomana ja kurjana. Se ei kuitenkaan käytännössä toiminut, koska noh - aurinko yritti heti murhata mun silmät. Lisäksi emme löytäneet mistään sopivaa paikkaa johon paistaisi hyvällä tavalla aurinko. Meillä oli kyllä hauskoja hetkiä etsiessä. Voin kertoa, että on suhteellisen epämiellyttävää mutta kuitenkin hauskaa laskea peppumäkeä nollakelissä ilman paitaa ( ja toivoa, ettei kukaan ohikulkija osu paikalle ) . Siinä rinteessä ei pysynyt sen enempää kuvaaja kuin kuvattavakaan. Lunta meni paikkoihin jonne sitä ei halua. Kuvista välittyi lähinnä: " Ota äkkiä se kuva, mä putoan ihan just tästä. "

Löysimme Korson Ankkalammelta sillan, jonka alle menimme. Ekana kuvauspäivänä en ollut tyytyväinen tuloksiin. Mulla oli väärä meikki ja valo oli väärä. Hyvä harjoitus, mutta paineet kasvoivat. Biisi ei tule ulos ilman laadukasta kansikuvaa - Spotify ei julkaise. 

Seuraavana päivänä mukana oli peili, ja valokin oli juuri oikea. Kuva otettiin peilin kautta. Se on kuin paskainen bussin ikkuna, josta katsot mitään näkemättä ulos sellaisena päivänä kun työmatka on vain liian pitkä ja kotiin päästessä ei jaksa edes tehdä ruokaa. Mä otan aina keväälle lomaa. En kestä ollenkaan odottaa jotain kesälomaa. 

 Monet jotka ovat masentuneita, käyvät silti töissä. Ihminen haluaa tehdä osuutensa, ja olla kuin kaikki muutkin. Ihminen ei halua näyttäytyä valittajana, eikä saamattomana. Ihminen haluaa olla mukana yhteiskunnassa. Työttömyys masentaa. " Mielenterveyden häiriöiden takia noin 112 000 on päätynyt ennenaikaiselle eläkkeelle. Heistä puolet on alle 50-vuotiaita. Yli 400 000 suomalaista syö vuosittain Kela-korvattuja masennuslääkkeitä. " - Mielenterveyden Keskusliitto. 
Onko pikkuisen isoja lukuja näin pienen väkiluvun maassa?!

 Masennus yhdistetään yhä edelleen laiskuuteen ja haluun makoilla kotona. Kotona makoilu masentuneena on helvetti maan päällä. Olen mieluummin masentunut kahvitauolla töissä yksin jossain nurkassa, kuin koko hiton päivän kotona tuijottamassa samaa sotkua mikä on ollut siinä jo viikkoja. Se on aivan hirveä se tunne, että on pettymys yhteiskunnalle. Joku saatananmoinen kuluerä, jota kukaan ei tänne maailmaan enää halua. Sellaisia ajatuksia ruokkiva ihminen on sadisti. Toipumista nopeuttaa, jos vaikka sairasloman jälkeen saa kuulla, että kiva kun tulit takaisin. Eikä tarvitse leimata, että kun ihminen on ollut joskus masennuksen takia pois töistä, niin syynä poissa olemiseen on aina masennus tai joku muu mielenterveyshäiriö. 

Olen kerran ollut duunien välissä sillä tavalla, että tiesin että jos en saa uutta työtä niin en voi silti enää jatkaa vanhaa. Bändi oli hajonnut ja olin yksinäinen. 
 Oli tietenkin kevät. Tajusin, että jos katoaisin maan päältä, kukaan ei varmaan edes huomaisi koko asiaa ( paitsi sukulaiset ja koira ). Oli todella ontto olo, mua ei kertakaikkiaan tarvittu missään. Hukattu potentiaali ihmettelee elämää. 

 Sillä kerralla uusi työ pelasti mut. Olin onnellinen pitkästä aikaa moneen vuoteen. En tiedä mitä olis käynyt, jos en olis saanut töitä. En edes uskalla ajatella sitä. Monet tässä maassa ovat tuossa kauheassa tilanteessa, ettei mitään toimea näy edessäpäin. Vain sadisti pilkkaa työtöntä. 


Toteutus Elina Nuolivaara. Isompi kuva alempana. 


Tässä kansikuvassa on juuri se fiilis taltioituna, kun depressio on vallannut mielen ja on sokeutunut kaikelle hyvälle elämässä. Jumittaa, koska eteen ei näe.
On kalsea inhottava kevätsää, aurinko on alkanut pilkahdella: Tiedät, että kesään on silti noin 4-5kk aikaa. On loskaa. Kevätflunssaa. Epäonnistuvia laihdutuskuureja. 
Olo on kuin kastuneella unohdetulla lapasella. Tavallaan on talvi, mutta siihen on jo kyllästynyt ja se alkaa saada enemmän ja enemmän elementtejä keväästä, joka on tuskallisen kirkas ja hidas. 

Kaikki keväällä itsensä tappaneet tutut tulevat mieleen. Kaikki keväät, jolloin on itse halunnut luovuttaa, tulevat mieleen. Tällä hetkellä mietin erästä ihmistä, joka ei enää vastaa viesteihin vaikka ennen aina vastasi. Tänään hiipi mieleen, että ehkä hän ei halua, että katson kun hän kuolee. Toivon, että olen väärässä. Rakastan sinua aina. 

On alaston olo.  Kuin valo näyttäisi kaikki puutteet ihmisessä. Masennuksen yksi pääoire on syyllisyyden tunne, jota ruokkii tekemättömät asiat ja tunne, että muut näkevät kuinka huono on. 
Se aiheuttaa tunnetta, että muut tuijottavat ja näkevät kaikki virheet. Kevätaurinko on kuin spottivalo mikroskoopissa. Sen alle joutuu ja tuntee itsensä pieneksi avuttomaksi ötökäksi. Oma mieli se vain temppuilee; Sitä näkee itsensä niin huonossa valossa ettei muuta päässä liiku. Kaikki suodattuu sen paskan läpi. 

Pitäisi saada kaikkea aikaan, mutta mieluummin haluaa vain piiloutua ja laittaa verhot kiinni. Lisäksi jos ei uutenavuotena ole tajunnut masentua ajan kulumisesta ja omasta saamattomuudestaan, niin maalis-huhtikuussa se viimeistään iskee. Vuosi onkin yhtäkkiä näin pitkällä. Entä jos epäonnistun tänäkin vuonna?

Ihmiset kamppailevat vuodesta toiseen yhteishaussa kouluihin: Mitä jos en tänäkään vuonna pääse. Siinä on monen itsetunto koetuksella. Monelle se on liikaa. 

Mulla oli tämän ' Murdering Lights ' - biisinkin kanssa monta epätoivon vuotta: Tämä ei ikinä tule ulos. En saa tätä ikinä tehtyä. On ollut hyvin tuskallista pitää sisällään hyvää musiikkia. Olen ajatellut, että olen epäonnistunut ihmisenä kertakaikkiaan jos en saa tätä musiikkia ulos. 
Että kun niitä kerran syntyy, niin olen velvollinen hoitamaan ne maailmaan. Jos kukaan ei pidä siitä, se on asia erikseen, mutta ulos nämä on saatava. Muuten pääni räjähtää. 

Kiitän biisin toista säveltäjää, jonka kanssa oli hedelmällisiä yhteistyövuosia. Hedelmöitys on kuitenkin aina eri asia, kuin valmis penska joka kipittää omilla pikku jaloillaan elämään omaa elämäänsä. Kiitän Rock Above Studion Tomi Korhosta korvaamattomasta kasvatusavusta.

Mulla saattaa uusi biisi lähteä syntymään päässä ihan missä tahansa. Siitä aina ilahtuu, kun luo jotain mihin on tyytyväinen, mutta samalla epätoivo on kasvanut; Taas yksi raakile, joka välillä soi päässä ja muistuttaa, että voitko tehdä asioille jotain. Tämä ' Murdering Lights ' on herättänyt mua jopa öisin alkamalla soida päässä, ja olen ollut hyvin masentunut. Se on oikein herjannut, että masennus on pilannut tämänkin sulta, täällä mä vain kai'un yksin pitkin sun kallon seinämiä ja teen susta hullun. 

Ole hyvä ja kärsi. 

Oot muusikko, mutta KUKAAN EI KOSKAAN SAA SITÄ TIETÄÄ! Kuolet pilkattuna luuserina. Sellaista mielialalääkettä ei ole, eikä hoitajaa, joka ymmärtäisi tämän. Kaikille on aina pääasia, että käyn töissä ja saan nukuttua. Viis elämän tarkoituksesta. Olen taistellut ja auttanut itse itseäni.
Ette edes tiedä miten huonossa kunnossa olen ollut ja miten vähällä avulla olen repinyt itseäni ylös.

Niinpä helpotuksen määrää ei voi sanoin kuvailla, kun olen saanut ' Whatever Happens ' biisin ja 14.3 tämän " Murskan " ulos. Kevät symboloi syntymää, ja on hieno fiilis syntyä uudestaan. 
Muistakaa kaikki, TAPELKAA vastaan, älkää antako kuoleman voittaa!